Evankelis-luterialisen valtiokirkon ja kansakoululaitoksen liitto on vielä voimissaan vuonna 1938. Kirkon toimesta kansakouluopetus Suomessa alun pitäen aloitettiinkin. Usein kirkkoherra oli kunkin kunnan kansakoulunopettajien opettajainkokouksen puheenjohtaja. Niinpä kunnan kansakoulunopettajat kokoontuivat ainakin kerran vuodessa pappilassa. Niin myös Tuupovaarassa äitini Sylvi Pärssisen toimiessa emäntänä. Samaan touhuun joutui Muuramessa hänen sisarensa, joka oli siellä kansakoulunopettajana, siis opettajainkokouksen emännäksi. Nuorempi sisar, 27-vuotias Toini oli vielä kovin kokematon ja kysyi 29-vuotiaalta kokeneemmalta Sylvi siskoltaan, mitä pitäisi olla tarjolla. Tässä Sylvi siskon neuvoja 8.3.1938 päivätyssä kirjeessään. (Nuoremmille tiedoksi: ei ollut silloin sähköpostia eikä googlea, puhelut olivat hirvittävän kalliita ja kaikki puhelimet lankapuhelimia. Puhelut piti tilata keskuksen kautta. Jääkaappeja ei juuri ollut. Kaupassa ei myyty keskikaljaa ja tytöt tervehtivät niiaamalla. Näköradio oli otettu yleiseen käyttöön Saksassa pari vuotta aikaisemmin. Rautatiet oli juuri täyttänyt 100 vuotta.)

Illalla. Postiauto myöhästyi viisi tuntia, ja sain nyt kirjeesi. Kiitos siitä! Vastaan nyt aivan heti.

….

Pelkäät sitä pappien syöttämistä. Yksi pappi, pastori Manninen, syötettiin eilen Joensuussa keittiön pöydässä ja sellaisella ruualla, mitä ei minulle kirk’herskalle iletty tarjota. Syöttäjä oli pastorska Manninen. Jos nuoria pappeja tulee, niin älä hermostu, eivät papit ole hyviin tottuneet. Teet viisaasti ellet itse istu pöydässä, sitten ne saavat terpoa mielensä mukaan ja ilkeävät syödä paljon. En minä eikä moni muukaan viiti aina keikkua ylös pöydästä, jos on itse tarjoiltava, vaan syödään itse jälkeenpäin. Etköhän Sinä osanne sitä mitä minäkin, mutta kun neuvoa kysyt, niin ota vastaan: Siis: Puhdas liina, puhtaat astiat ja sileät lautasliinat. Pane juomaksi maitoa ja jotain mehua, esim. puolukoista, minkä voit panna vaikka pulloon ellei ole lasikannua. Yhdet lasit pöytään. Minä lähetän viimeistään perjantaina Sinulle pienen paketin, jossa tulee luultavimmin lihamureke tai sianlihakääryleitä ja jälkiruoka, mikä varmasti maistuu. Teemakkaraa, silliä tms. voileipäpöytään, ja siitä riittää lajeja. Eivät papit osaa vaatia.

En minä tarvitse niitä liivejä. Ohenen päivä päivältä ja Arvi on hirveän peloissaan että ehkä koetan viehättää (!) muita kun kaidennan leninkejäni.

Saat olla huoletta siitä, että viimeistään perjantai-iltapäivällä (1/2 5) lähetän matkaan paketin – Älä pyydä ketään toisia syömään kuin ne papit, äläkä ketään vieraita yleensä kuin kummit!