Ylioppilaskesä alkoi epäonnistuneella pyrkimyksellä Teknilliseen korkeakouluun. Siinä vaiheessa kun näytti siltä, että sijoitukseni jää noin 60 paikkeille, keskeytin ja palasin Imatralle. 45 hakijaa hyväksyttiin. Ei ehkä kuitenkaan olisi kannattanut keskeyttää, vaan katsoa filmi loppuun. Psykologisissa testeissä olin sijalla 20, nekin kokelaat pantiin järjestykseen. Karsintakurssi oli tietenkin kova paikka, mutta ei sitten oikeastaan opettanutkaan mitään. Kyllä minä kovasti yritin karsia.  

Näin jälkeenpäin ehkä kaikkein mielenkiintoisinta on tarkastella minun ja tyttöystäväni kirjeenvaihtoa tuolta ajalta. Kyllä me varmasti toisillemme sovittiin, koska molempien kirjemaailma on aivan keskenkasvuisten nuoren, varovasti sanoen … no keksikää itse, mitä se on. Kuitenkin ollaan jo 19-vuotiaita, paitsi Katriina, joka on vielä 18-vuotias. Kirjeissä on häivähdys pyrkimyksestä hiukan aikuismaisempaan elämänasenteeseen. Se kuitenkin ihmetyttää, ettei silloin itse tajunnut lainkaan omaa kehittymättömyyttään, ja olisin ollut kovin hämmästynyt, jos joku olisi sanonut minua esimerkiksi lapselliseksi. Mielestäni olin määrätietoinen päämäärähakuinen nuori mies (jota en ollut). Katriinan puolesta tuon kyllä voisi sanoa tietenkin sukupuolen muuttaen, koska hänellä oli pitkälle menevä suunnitelma, mitä tehdä: ensin apteekkiin harjoittelijaksi, sitten farmasian oppilaaksi, yliopistoon opiskelemaan farmaseutiksi niin hyvin arvosanoin, että pääsee opiskelemaan proviisoriksi, välivaiheena sellainen paikka, jossa hänet joudutaan määräämään pitkiksi ajoiksi apteekin hoitajaksi, ja viimein, kun hoitajuuksia on tarpeeksi, oman apteekin hakeminen. Suunnitelmansa hän myös toteutti. Kun apteekin haku tuli ajankohtaiseksi, apteekit myönsi hakijoille valtioneuvosto sen mukaan, kuinka paljon hakijalla oli apteekin hoitovuosia.

Palasin siinä heinäkuun puolivälin paikkeilla Imatralle. Veljeni antoi minulle hätäaputöitä. Piirsin havainnekuvia Ruokolahden kirkonmäestä, jonne hän oli suunnittelemassa uutta rakennusta, piirsin Keravan asemakaavaakin ja maalasin matonpuistelutelinettä. En tiedä, oliko minusta oikein rahallista hyötyä. Ehkä se oli siinä, että Kerava maksoi veljelleni tunnista 30 mk ja veljeni minulle 4 mk. Minun tunnit menivät siihen Keravan kokonaislaskutukseen 30 markalla.

Kajaanin seminaarissa opiskeleva veljeni menee töihin Uimaharjun tehtaiden rakennustyömaalle sekatyömieheksi. Epäonnekseen hän asuu vanhimman veljeni luona. Eliaksen tavat ovat ehkä ennennäkemättömät Aarnolle, mutta kun Aarno niistä kirjoittaa, väittää Elias hänen vääristelevän ja valehtelevan. Tämän jälkeen ei kyllä Elias Aarnon luona asusta yhtään. Seminaarissa tulee takapakkia, koska Elias joutuu kertaamaan toisen valmistavan luokan, kun englannin ehdot jäävät suoritusta paitsi. Niinpä hänen maalinsa ei vuoden aikana tullut lainkaan lähemmäksi. Elias suunnittelee kihlajaisia Helenansa kanssa elokuussa. Kun niistä ei tullutkaan mitään, voi odotella jatkoyrityksellekin vaikeuksia. Oireellisesti Eliaksen työtodistuksesta puuttuu työsuoritusten arvostelu ja irtisanomisen syy. Olisikohan kuitenkin Aarnon valituksissa ollut jotain perää? Asianomainen itse omissa muistelmissaan korjatkoon virheet kertomani asian suhteen.

Rauno-veljeni vaimoineen (niitä on vain yksi) ja lapsineen (niitä on kolme) muuttaa Vaasassa isompaan asuntoon. Rauno käy tiukasti opiskelemaan psykologian laudaturia. Rauno on liittynyt mieskuoroon, jonka puheenjohtajana on Rento Kivinen. Ei ehkä tule puheeksi kuorossa, että Rento Kivisen vaimo Aira on Sylvi-äidin läheinen lapsuudenystävä Inkilästä jo 1920-luvulta alkaen. Myöhemmin Sylvi, Rento ja Aira tapaavat kyllä Inkiläpäivillä. Airan vanhemmat, Paavilaiset, ovat opettaneet kaikkia enojani ja tätiäni sekä äitiäni. Eipä muuten minullakaan tullut paljoa puhutuksi Pentti Kivisen, Rento ja Aira Kivisen pojan kanssa sukulaisuuksista, kun harjoittelimme YL:n merkkilauluja Ostrobotnialla. Muutama vuosi sitten sain lähettäneeksi Pentille hänen äidistään kuvia, jotka löytyivät äitini valokuva-albumista. Varatuomari Pentistä tuli mm. Suomen Messujen toimitusjohtaja.

Siskoni Helena kaksine lapsineen ilmaantuu Imatralle toukokuun puolivälissä. Hän menee PYP:iin pankkivirkailijaksi ja lopettaa kesän mentyä. Mies on Nokialla, vaikka alun perin hänenkin piti tulla Imatralle. Ei tullut, vaan tuli riitaa. Heikki-miehen äiti on sitä mieltä, että Helena teki väärin, kun jätti miehensä ja meni ansaitsemaan. Kuitenkaan Heikki ei pystynyt pienillä tuloillaan perhettään elättämään, eikä Helena löytänyt Nokialta kunnon töitä. Anoppi hyvin rahvaanomaisin sanonnoin ilmaisi, että ei oikein ymmärtänyt, ettei tyhjällä ei pysty elämään. Heikki tuhlaa rahaansa moottoripyöränraniin, jossa riittää korjaamista. Vaikka kirjeissä ei niin asiaa sivutakaan, on lauantaipullo aina mukana kuvassa.

Katriina muuttaa ydinperheensä mukana Portsiltaan, mutta asuu kuitenkin monesti Elli-mummonsa luona. Elli suhtautui minuun herttaisesi jo seurustelun alkuaikoina. Hänellä oli pieni punainen mökki Tuulikalliossa. Miehensä Matti Kohonen oli kuollut keväällä 1961.  Pöytään tulee aina parasta, kun käydään siellä. Vihdoin Elli joutuu kysymään Katriinalta ”tuleeko Ilmo vapaaehtoisesti, vai pitääkö pakottaa”. Kyllä minä sinne aina mielelläni menin. Kyllä varmaan mummokin näki, että pidettiin toisistamme. Kesän Katriina on töissä puhelinkeskuksessa. Siellä tulee tietysti puhuneeksi kaikenlaista, kun kerran Helikin on samassa paikassa. Hiukan pohditaan poikajuttujakin. Kirjeessään minulle 8.7.1964 on luettavissa: ”Tässä tuli juteltua vähän kaikenlaista hullua Raijan ja Helin kanssa. Kysyimme Heliltä, milloin hän iskee itselleen vakinaisen jannun. Heli sanoi omaavansa niin ankarat ehdot, ettei sopivaa ole vielä kuulunut. Heli ei edes katso poikiin päin, hän ei välitä edes pennin vertaa toisesta sukupuolesta. Joo, niin se vaan on. Haaaa, Raija vaan ihmetteli, että minä olen tainnut rakastua (vaikka olen järki-ihminen). Joo, Raija pitää minua järkevänä, erittäin järkevänä, ajatteles nyt! Kyllä minun järkevyydessäni onkin ajattelemista. Raija on aina sanonut, etten minä ainakaan olisi yhtä hullu kuin hän; rakastuisi johonkuhun kouluaikana kun opiskelu on pahasti kesken.”

Keväällä tuli Imatran yhteislyseosta 51 ylioppilasta. Syksyllä tulee lisää. Katriinan kirjeestä 23.9. on luettavissa ”Oletkos saanut tietää, ketkä pääsivät syksyllä ylioppilaiksi ent. koulustamme. Luettelen: Eeva Ahtiainen, Raija Lindman, Tytti Latvanen, Juhani Pellinen, Matti Väkeväinen, Paavo Tenhola. Sirpasta ei vielä tullut ylioppilasta.” Sirpa lähtee kertaamaan kahdeksatta luokkaa.

Kihloihin menoista on puhetta jo 8.7. Katriinan kirjeessä minulle: ”Keskuksessa jotkut naiset kyselevät minulta, milloin minä aion mennä kihloihin, kun olen niin kauan seurustellut yhden pojan kanssa (Huom. en yritä millään tavoin vihjaista mitään).” En ole asiasta lainkaan yllättynyt, vaan vastaan kirjeessä 15.9. ”Mentäisikö muuten ensi kesänä kihloihin, nähtäisiin silloin kuinka minun opinnot alkavat sujua ja tuleeko minusta mitään. Jos tulee niin hyvä on, jos ei niin sen parempi.” Keskustelu tästä mielenkiintoisesta aiheesta tietenkin jatkuu. Kirjeessään minulle Katriinalta 17.9. on pieni epäilyksen aihe: ”Jaaha, vai että ensi kesänä kihloihin! Onkos kullallani rahaa ostaa sormukset? Yritä jostain saada! Mutta sitten tulet kysymään meidän isältä ja äidiltä mitä mieltä he ovat moisesta, ja antavatko minut sinulle.”

Juhannusaatto Katriinan kanssa vietettiin Viskin ja Piiten luona Linnankoskella. Sitten tapahtuu tragedia, kun Viskin isä kuolee Puumalan mökillä heinäkuun alussa. Diagnoosi on sydänkohtaus saunasta veteen mennessä. Viskillähän oli samaa sukuvikaa, jonka perusteella hän pääsi armeijassa kirjuriksi. Viskin isä oli aina hersyvän naurava, mutta samalla vanhan luokittelutavan mukaan punakka pyknikko. Kyllä sen verran minäkin hänen kanssaan istuin korttipelipöydässä, että tunsin. Korttipelipöydässä vasta ihmisen oppiikin tuntemaan. Isän kuolema muutti perheen taloudellisen tilanteen aivan täysin. Viskin äiti joutui lähes ammattitaidottomana etsiskelemään töitä, eikä suuria rahoja enää näkynyt. Autotkin taisivat mennä. Viskin isän kuoleman jälkeen ei enää ollut Puumalan mökille matkoja.